Susiajatus on aina ylenkatsonut moottorikelkkoja. Pörinää, katkua ja kuolonuhreja.
Ei passaisi ylenkatsoa ennenkuin kokeilee. Ei sovi sudelle. Mielikuva passiivisesta istumisesta hälveni ja tilalle tuli ajatus Homo Pailacensiksesta, semmoisesta joka löytää itsestään ihan uusia lihaksia.
Tunturissa mukana ollut miesseura sanoi että heille tuli pieni olo laajan maailman rinnalla. Minulle ei tullut. Ei myyrä tai hiirikään pienuuttaan mieti. Tai ehkä tämän elämän kokemus ei anna ravintoa suuruuskuvitelmille.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Kivikylä
Ei se täällä raukoilla rajoilla sadantuhannen ihmisen asuinpaikassa paljon susimainen ajatus juokse. Tiheään sentään metsä kutsuu, mutta sinnekin ennättää moottoritien kailotus. Siltä ei pääse karkuun vaikka kuinka susi olisi.
Liikaa ihmisiä. Niitä joutuu väkisin rajaamaan ulos. Rajauskriteerit ovat pakostakin vajaat, joten mielenkiintoisia arvokkaita kohtaamisia jää tapahtumatta. Ne ovat sattumankauppaa, eikä niille kaupoille velvoitteiden ohella jaksa lähteä.
Erämaan naapurissa ei paljon auta ihmisnaapuria poissulkea siksi että sillä on väärän malliset viikset ja huono lempiolutmerkki.
Liikaa ihmisiä. Niitä joutuu väkisin rajaamaan ulos. Rajauskriteerit ovat pakostakin vajaat, joten mielenkiintoisia arvokkaita kohtaamisia jää tapahtumatta. Ne ovat sattumankauppaa, eikä niille kaupoille velvoitteiden ohella jaksa lähteä.
Erämaan naapurissa ei paljon auta ihmisnaapuria poissulkea siksi että sillä on väärän malliset viikset ja huono lempiolutmerkki.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Äiti
Näin tuttavaani viimeisillään raskaana ja nyt, pari päivää sitten.
Selkeästi siitä oli tullut äiti. Ihmisen ilmeessä se jokin pieni määrittelemätön, tai olemuksessa.
Äidit tietävät että ihminen on eläin. Jotenkin odotan tuon tiedon saamista itselleni myös.
Eihän uusien ihmishenkien saattaminen tänne tykin tai markkinavoimien ruuaksi ole järkevää. Marionetiksi ja rattaaksi, jota harvat pyörittävät.
Kantaa pientä ihmisen tainta ja sudenpentua sydämensä alla yhdeksän kuukautta ja päästää hänestä irti. Toivoa ettei se pyrkisi elämässään vähentämään maailman kauneutta. (Kuinkas ne voisivatkaan, suden pennut.)
Selkeästi siitä oli tullut äiti. Ihmisen ilmeessä se jokin pieni määrittelemätön, tai olemuksessa.
Äidit tietävät että ihminen on eläin. Jotenkin odotan tuon tiedon saamista itselleni myös.
Eihän uusien ihmishenkien saattaminen tänne tykin tai markkinavoimien ruuaksi ole järkevää. Marionetiksi ja rattaaksi, jota harvat pyörittävät.
Kantaa pientä ihmisen tainta ja sudenpentua sydämensä alla yhdeksän kuukautta ja päästää hänestä irti. Toivoa ettei se pyrkisi elämässään vähentämään maailman kauneutta. (Kuinkas ne voisivatkaan, suden pennut.)
maanantai 19. tammikuuta 2009
Homo homini lupus
Joku latinisti muinoin viisasteli yläotsikon lauseen.
Kissanpaskat, sanon minä. Susi ei alentuisi ihmisen mittaan. Miksipä tuota, syöminen, seurusteleminen ja lisääntyminen on yksinkertaista ja säädeltyä. Sanatonta.
Vaan ovat ne latinistit hauskojakin juttuja saaneet aikaiseksi. "Unus sed leo" eli Yksi mutta leijona.
Kissanpaskat, sanon minä. Susi ei alentuisi ihmisen mittaan. Miksipä tuota, syöminen, seurusteleminen ja lisääntyminen on yksinkertaista ja säädeltyä. Sanatonta.
Vaan ovat ne latinistit hauskojakin juttuja saaneet aikaiseksi. "Unus sed leo" eli Yksi mutta leijona.
torstai 15. tammikuuta 2009
Ihmettelen
Piti jättää puoli teekuppia lämmittämättä ja tehdä google.fi -kuvahaku.
Pyssykäsiä, verta, kaadettuja susia.
Osataan sitä pönttöillä monella elämän alueella. No se on nähty. Jos kerran pitää susi tappaa (ja pitäähän se jos tulee koiriit syömään), miksi ei voi painaa päätä siitä häpeästä että on eläinlaji ajettu niin ahtaalle että se joutuu käyttäytymään luonnottomasti. Ei, siitä täytyy rintaa röyhistää ja laittaa kuva Internettiin. Näättekös, tähän ei tarvittu kuin 40 jätkää, maastoautoja, modernia GPS-ja ammuntatekniikkaa! Mutta siihen kellisty!
Monta oli myös Susi-nimistä naista, kuka vaatteilla kuka vaatteetta illisteli.
Pyssykäsiä, verta, kaadettuja susia.
Osataan sitä pönttöillä monella elämän alueella. No se on nähty. Jos kerran pitää susi tappaa (ja pitäähän se jos tulee koiriit syömään), miksi ei voi painaa päätä siitä häpeästä että on eläinlaji ajettu niin ahtaalle että se joutuu käyttäytymään luonnottomasti. Ei, siitä täytyy rintaa röyhistää ja laittaa kuva Internettiin. Näättekös, tähän ei tarvittu kuin 40 jätkää, maastoautoja, modernia GPS-ja ammuntatekniikkaa! Mutta siihen kellisty!
Monta oli myös Susi-nimistä naista, kuka vaatteilla kuka vaatteetta illisteli.
tiistai 13. tammikuuta 2009
Muori naaras olen minä...
...ja susilauman perustaminen tavoitteena.
Ikää ei vielä paljon, sitäkin enemmän suden yksinäisyyttä. Näyttää pahasti siltä että löysin todellisen alfan entisten kukkakeppien ja kalapuikonpurijoiden tilalle. Sitruuna ja kalapuikko ne yhteen sopii. Sudet susille.
Jos kuudan-yönä pohjoisessa kuuluu kolme ulvonaa tunturista, meidän lauma siellä mahdollisesti häärää. (Yksi laumalainen ei ulvo koska se on löylynlyömää touhua. Kertoo ehkä meistä jotain että boikotoivalla laumalaisella on neljä jalkaa ja häntä.)
Ikää ei vielä paljon, sitäkin enemmän suden yksinäisyyttä. Näyttää pahasti siltä että löysin todellisen alfan entisten kukkakeppien ja kalapuikonpurijoiden tilalle. Sitruuna ja kalapuikko ne yhteen sopii. Sudet susille.
Jos kuudan-yönä pohjoisessa kuuluu kolme ulvonaa tunturista, meidän lauma siellä mahdollisesti häärää. (Yksi laumalainen ei ulvo koska se on löylynlyömää touhua. Kertoo ehkä meistä jotain että boikotoivalla laumalaisella on neljä jalkaa ja häntä.)
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
