Joku latinisti muinoin viisasteli yläotsikon lauseen.
Kissanpaskat, sanon minä. Susi ei alentuisi ihmisen mittaan. Miksipä tuota, syöminen, seurusteleminen ja lisääntyminen on yksinkertaista ja säädeltyä. Sanatonta.
Vaan ovat ne latinistit hauskojakin juttuja saaneet aikaiseksi. "Unus sed leo" eli Yksi mutta leijona.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ovat ne ja siksi:
VastaaPoistaDa mihi basia mille! Gratias tibi quam maximos ago.
Meteant, dum obient. Te amo!
te amo, on vissiin rakastan sinua, ainakin jossain kielessä.
VastaaPoista-miina- naura ja naputa
Susj: Mihin laitoit rasian ja mille! Kiitti sulle kauan sitten. Meteli, Dumle. Aamutee!
VastaaPoistaMiina: flunssainen hukka se siellä hörpyistä höperöi...taputetaan sitä.
Hukan teitä kulki peikko ja tännehän se päätyi. Herätit muiston vanhasta kalevalaisesta peikkorunosta.
VastaaPoistaJa se runolinkki tietenkin jäi peikon taskuun.
VastaaPoistaPeikko: naulan kantaan. Tästä vinkkelistä.
VastaaPoistaUnus sed lupus!!!!! Hukan perässä, tänne kulkeutuu kohta koko lauma, Aouuuuuuuuu!! ;D
VastaaPoista